Näinpä sitten kävi, ettei se isän veli sitä keuhkokuumetta kovin pitkään kestänyt.Viikonloppu oli ja meni, pelottaa miten iskä jaksaa sitä surua.

Poikakaverin kanssa ei mene nyt hyvin kyllä.. mut silti haluan olla sen kanssa, se on ihana ja oon tosi ihastunut (emt voiko vielä sanoa rakastunut tän ikäsenä) siihen <3 En halua erota, mut pakko tässä on jotain muutosta tapahtua. Koulussa ei puhuta, mut ei me olla riidoissakaan. En tiiä mikä tää juttu nyt on?! Huomenna mä rohkaisen itteni ja menen (kaverin tukemana) puhumaan sille.

-Jonya